Yhdistykset ovat tärkeä väylä liittyä osaksi yhteiskuntaa

”Yhdistystoiminta on kuin lintuparvi: pyrimme jonkin asian tekemiseen yhdessä, meillä on yhteiset arvot ja yhteinen päämäärä. Päämäärän kautta haemme joukkovoimaa, joka tulee yhteisestä arvomaailmastamme. Yhdessä voimme tehdä isoja tekoja ja muuttaa yhteiskuntaa. Yhdistyksessä vastuuta jaetaan, kuin lintuparvessa lennonjohtajaa.” Näillä sanoilla Marttaliiton puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen avasi Erätauko-keskustelumme yhdistystoiminnan tulevaisuudesta Hyvin sanottu -festivaalilla lokakuussa 2022.

Yhdistystoiminta on murroksessa

Yhdistyksissä samassa tilassa muiden kanssa toimiminen tarjoaa merkityksellisyyden kokemuksia ja tuo ihmisiä osaksi yhteisöä. Yhdistykset voivat olla ihmisille myös turvallisia paikkoja tilanteissa, missä esimerkiksi koti ei sitä ole. Sosiaalinen media ei pysty tarjoamaan samanlaisia lähikohtaamisen paikkoja.

Pitkän korona-ajan jälkeen ihmiset ovat päässeet taas tapaamaan toisiaan, mikä on tärkeää yksilöille, yhteiskunnalle sekä yhdistystoiminnan vaikuttavuudelle. Osa aiemmin aktiivisesti yhdistyksissä toimineista ei ole kuitenkaan palannut yhdistystoiminnan pariin. Vaikka uudella nuoremmalla sukupolvella olisi kiinnostusta toimia yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnassa, hallintotehtävät ja passiivinen kokouksissa istuminen eivät nuoria innosta. 

Ratkaisuja murrokseen 

Yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuden haaste on lisätä avoimuutta, kehittää vapaaehtoistyön toimintatapoja ja keventää hallintoa. Esimerkiksi nuoret pitäisi kutsua henkilökohtaisesti mukaan ja tarjota heille konkreettista omaa osaamista kehittävää toimintaa.

”Hope ry:ssa tämä haaste on ratkaistu niin, että on olemassa vain yksi valtakunnallinen yhdistys, joka hoitaa kaiken hallinnon ja paikalliset toimintaryhmät saavat keskittyä konkreettiseen avustustyöhön.”
 – Eveliina Koskela, Hope ry

Yhdistystoiminnassa tarvitaan monipuolista osaamista, mutta toimintaan pitäisi pystyä tulemaan ilman erityistä osaamista, oman innostuksen saattelemana. Yhdistysten pitää pystyä kouluttamaan ihmiset tarpeidensa mukaan.

Yhdistysten pitäisi kierrättää vastuuta ja osaamista ja tehdä luonnollista ”parvikiertoa”, jotta ihmiset jatkaisivat toiminnassa mahdollisimman kauan. Näin erilaista osaamista pystyttäisiin paremmin hyödyntämään. Vastuuta voidaan myös jakaa tiimityöskentelyn avulla. Työpari tai tiimi voi jakaa tehtäviä ja pallotella asioita. 

On muistettava, että ihmiset tulevat tekemään yhdistyksiin tehtäviä, jotka ovat vastapainoa heidän työlleen. On tärkeää, että vapaaehtoinen päätyy hänelle mieleiseen ja oikeaan rooliin. Parhaimmillaan vapaaehtoistyö sitouttaa jopa enemmän kuin palkkatyö. 

Yhdistyksissä pitää osata myös ennakoida tulevaa eikä vain reagoida ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin. Havaittuja heikkoja signaaleja kannattaa arvostaa.  Elinvoimaisessa yhdistyksessä toimintaa muutetaan ennakoivasti, ei pakon sanelemana.

Menestyvässä yhdistyksissä on kykyä johtaa osaamista ja jakaa johtajuutta. Selkeä strategia auttaa hahmottamaan yhdistyksen tavoitteen ja sitouttaa vapaaehtoisia kulkemaan sitä kohti.

Vaikuttavuus esille

Yhdistystoiminnan vaikuttavuuden osoittaminen numeroin ja taloudellista näkökulmasta on tärkeää, jotta toimintaa voidaan tarkastella samalla logiikalla kuin muutakin taloudellisesti tuettavaa toimintaa. 
Esimerkiksi Kanta-Hämeessä julkisessa keskustelussa ei huomioida kuinka paljon yhdistystoiminta tuo rahaa maakuntaan esimerkiksi Stea-avustusten kautta ja mahdollistaa näin vapaaehtoisvoimin toteutettavia asioita.

”Hämeen Setlementissä on laskettu, että euron panostus yhdistyksen vapaaehtoisvoimin toteutettuun nuorisotyöhön tuottaa yhteiskunnalle 500 euroa säästöä, jos nuorta saadaan tuettua riittävän ajoissa.” – Kati Liikonen, Hämeen Setlementti

Usein herää kysymys, ymmärretäänkö yhteiskunnassamme riittävästi yhdistystoiminnan merkitystä hyvinvointiyhteiskuntamme liimana? Esimerkiksi terveys- ja vammaisjärjestöille asetetaan paljon sanattomia odotuksia sairastavilta, omaisilta, ammattilaisilta jne. Tarvittavat tehtävät ajatellaan hoituvan ilman resursseja. Esimerkiksi vertaistukea ei saisi sysätä vain yhdistysten vastuulle.

On turha odottaa, että muut huomaavat yhdistystoiminnan merkityksen, jos yhdistykset eivät sitä itse tuo riittävästi esille. Yhdistystoimijoiden omien tarinoiden ja kokemuksien kautta voidaan kertoa toiminnan laadullisista vaikutuksista. Lisäksi tarinat herättävät mielenkiintoa niissäkin, joille toiminta ei ole entuudestaan tuttua.

Kirjoittaja: 
Anne Ilvonen,  Viestintä- ja innovointipäällikkö,   Opintokeskus Sivis 
Virpi Skippari, Koulutuspäällikkö , Maaseudun Sivistysliiton 

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Blogitekstin inspiraationa on toiminut Erätauko-keskustelu Yhdistystoiminnan tulevaisuuden osaamistarpeista, jonka Opintokeskukset ry järjesti Hämeenlinnassa osana Hyvin sanottu keskustelufestivaalia.    

Keskustelua johdatti Maaseudun Sivistysliiton koulutuspäällikkö Virpi Skippari ja keskusteluun osallistuivat Marttaliiton puheenjohtaja, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen Paula Helin Kanta-Hämeen Neuroyhdistyksestä, Pirjo Seulamo 4H Hämeenlinnasta, Eveliina Hostila Hopesta, Susanna Valtonen MTK:sta, Kati Liikonen Hämeen Setlementistä, Anna Lenkewitz-Salminen, Niceheartsista ja Anne Ilvonen Opintokeskus Siviksestä.

Lue lisää festivaalista: https://www.eratauko.fi/keskustelufestivaali22/